Internet-konfa, paiva 2.

Varsinaisen raportin editoin tasta postauksesta myohemmin, kunhan ehdin hotellille joskus illalla. Pakko kuitenkin tulla vahan avautumaan etukateen:

En oikein tieda, mita ajatella. Olen yrittanyt sompailla kiinnostavimpien esitysten viidakossa, mutta jaanyt jotenkin pettyneeksi. Missa on kayttaja? Verkkoyhteisoja ja -verkostoja kasittelevissa tyoryhmissa on kuulijoita enemman kuin istumapaikkoja, mutta keskustelu liikkuu tasolla “on ne yhteisoja” tai “ei se mikaan yhteiso ole, eika verkosto-metaforakaan oikeasti toimi – ei mulla kuitenkaan mitaan korvaavaakaan ole esittaa, tutkikaa te”. Tai sitten olen missannut jotain todella oleellista. Minan esittamisestakin puhutaan jotenkin kovin yksiulotteisesti. Heteronormatiivista roolinottamista fotosaiteilla muistetaan vahan kritisoida, huomautetaan, etta oman kehon kautta intiimeilla kuvilla rakennetaan omaa subjektiviteettia…

Odotinkohan vain jotain liikaa? 20 minuuttia puheaikaa on kovin vahan, eihan siina maailmoja ehdi muuttaa. Kuitenkin, tahan mennessa olen kaivannut enemman kayttajalahtoisia nakokulmia. Kovin ovat ylhaaltapain katselleet aineistojaan kuulemani tutkijat, tai valtaosa heista. Olin etukateen odottanut Trine Berryn esitysta Preliminary Virtual Ethnography of Videobloggers. Silla olisi varmasti ollut annettavaa omalle tutkimukselleni. Esitys (tai oikeastaan jalkimmainen esitys) peruuntui teknisten ongelmien vuoksi. Berryn aamuisen esityksen jatin valiin juuri siksi, etta luulin paasevani myohempaan paremmin. Haluan kysya hanelta kuitenkin tyostaan, joten toivottavasti saan hihasta kiinni – asumme sentaan samassa hotellissa.

Pari henkiloa, kanadalainen Vicky Moulder ja eras norjalainen, toistaiseksi nimeton herra, ovat olleet kiinnostuneita digitaalisen kulttuurin olemuksesta ja Mobile Social Media -projektista. Herra tutki kasittaakseni myos mobiiliteknologioita. Pyysi korttiani, mutta enhan sellaisia omista. Palaamme ehka viela asiaan. Vicky puolestaan oli kiinnostunut kuulemaan, miten (Euroopassa) maarittelemme ‘kulttuurin’, ja oli kerrassaan ihastunut sanoessani, etta ei meilla (digissa ainakaan) ole mitaan kauhean tiukkaa maaritelmaa, kerroin digitaalisen kulttuurin tutkivan ihmisen ja koneen valista interaktiota ja koko sita ymparoivaa kenttaa, kayttajaan painottuen. Kanadalaisilla kuulemma kulttuurin maaritelma on erittain tiukka, ja sita on aina noudatettava, ellei halua ryopytysta niskaansa. Mainitsin, etta Suomessakin perinteiset kulttuurintutkimusalat voivat olla tiukempia.

Kiinnostavia keskusteluja siis, ja erityisesti kumpaakin edella mainituista kiinnosti mobiilivideoprojektin kolmen yliopiston valinen yhteistyo, sita pidettiin tavattoman hienona asiana.

Iltapaivan viimeinen sessio on alkamassa ennen virallista vastaanottoa. Yritan pahkailla, mennako Facebookia vai mobiilia internetia ruotivaan paneeliin. Ajattelin ensin jalkimmaisella olevan annettavaa projektin kannalta, mutta katsottuani tarkemmin aloin vahan epailla. Mobiilivideolla ja sen online-jakamisella ei tunnu olevan siina sijaa. Myohemmin olevalla kayttajakokemuksia kasittelevalla sessiolla voisi olla enemman tekemista projektin teemojen kanssa. Kaksi minuuttia aikaa paattaa. Toisaalta, ehka otan riskin. Facebook-aiheisia papereita on tulossa yksittain viela myohemmin. Ne vain saa kirjallisinakin, paneelien sisaltoa ei dokumentoida… Æh. Otan riskin. Projektin puolesta.

(Ja tuli tasta sittenkin naemma ihan raportti. Palataan asiaan huomenna.)

EDIT: Virallisen resepsuunin jälkeen. Rohkaistuin, epäsosiaalinen, menemään Trinen juttusille ja meillä oli oikein kiinnostava keskustelu. Trine tutkii siis videobloggaajia ja abstaktissaan sanoi tarkastelleensa mm. sitä, miten v-bloggaaminen tulee osaksi tekijöidensä arkea, ja kuinka heidän arkielämänsä vastaavasti tulee tärkeäksi osaksi bloggaamista. Siis elämäjulkaisemista, ja siksi niin kiinnostavaa. Tosin Trine – kuten muukin englanninkielinen maailma – puhuu lifecastingista, tulee siis tietenkin sanasta podcast. Elämäjulkaiseminen toimii tosiaan paremmin suomeksi kuin life publishing englanniksi. Mietinkin tässä, onko tutkimuksellani yhtään mitään annettavaa kansainvälisesti. Ehkä monipuolinen tutkimuskenttä, se, että liitän toimintaympäristöön monia käytäntöjä, monia tekniikoita? We’ll see.

Tein viisaasti, kun otin riskin ja menin kuuntelemaan paneelia, jota pelkäsin liian tekniseksi. Yhden puhujan aihe liippasi hyvin läheltä projektia, ja toivon ehtiväni kysellä häneltä siitä lisää; tänä iltana en jaksanut enää alkaa häntä metsästää. Vetäydyin Trine-juttutuokion jälkeen hotelliin, kun ihmiset alkoivat muuttua kovaäänisemmiksi. Mutta Kim Sawchukin paneelipuheenvuoro käsitteli mobiilivideointia: barcelonalaisille (?) erityisryhmille (vammaisia, mopopoikia, seksityöläisiä, emigrantteja…) oli annettu kännykät ja pyydetty kuvaamaan kaupunkiympäristön esteitä ja muita vastaavia kohteita. Sawchuk käytti vammaisia esimerkkinä: mobiilivideot lähetettiin automaattisesti (?) nettisaitille, joka paikansi videon. Näin luotiin kartta “pääsyttömästä Barcelonasta”, paikoista, joissa vammaisen on mahdoton toimia. Jos ymmärsin oikein, käyttäjät innostuivat itse kehittämään (tai työryhmä kehitti, jäi tosiaan vähän epäselväksi) rinnakkaiskartan “pääsyllinen Barcelona”, jossa kuvattiin ne paikat, joissa erityistarpeet oli otettu huomioon. Sekin jäi vähän auki mielessäni, käytettiinkö projektissa valmiiksi olemassaolevaa julkaisualustaa, vai luotiinko uusi. Todennäköisesti uusi, päätellen kartoitusominaisuudesta. Joka tapauksessa, mobiilivideoprojektimme kannalta erittäin kiinnostavaa, ja toivon ehtiväni tarrata myös Kimiä hihasta vielä huomenna tai lauantaina.

Väsymys alkaa olla kohtalaista, sillä päivät ovat pitkiä. Siispä Tutkijakokelas kuittaa tältä illalta ja yrittää päästä taas puheväleihin normaalin unirytmin kanssa.