Strategia
Digitaalisen kulttuurin tutkimusta ja koulutusta
Miksi suomalaisia pidetään digitaalisen teknologian edelläkävijämaana? Miten digitekniikan käyttötavat ovat muuttuneet ja miten niiden tulevaa muutosta voi ennakoida? Miten teknologian suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon erilaiset käyttötarpeet, ennakko-oletukset ja mahdollisuudet?
Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin oppiaine vastaa edellisiin kysymyksiin tutkimuksessaan ja opetuksessaan. Tarjoamme yhteistyökumppaneille mahdollisuuksia laajempiin tai suppeampiin tutkimusprojekteihin. Tarjoamme niin ikään koulutuspaketteja tutkimuksemme keskeisiltä alueilta.
Uutta teknologiaa tutkimassa
Digitaalinen kulttuuri käsittelee monitieteisesti sekä kulttuurin käynnissä olevia muutoksia että uusia digitaalisen viestinnän, taiteen, viihteen ja opetuksen muotoja. Tarjoamme opinnoissamme käsitteellistä valmiutta ymmärtää digitalisoituvan kulttuurin ilmiöitä, mutta myös käytännön tietoja ja taitoja, joita toiminta digitaalisessa ympäristössä vaatii.
Digitaalinen kulttuuri tutkii uuden teknologian käyttömahdollisuuksia. Olemme kiinnostuneet käyttäjäryhmistä, -organisaatioista ja teknologioiden välisistä suhteista. Tutkimuksellamme on kolme toisiinsa liittyvää painopistettä: 1) teknologisen vuorovaikutuksen tutkimus 2) yhteisöllisyyden tutkimus 3) pelikulttuurien tutkimus. Kaikilla painopisteillä hyödynnämme oppiaineen henkilökunnan ja tutkijoiden monitieteisiä vahvuuksia. Vahvinta aluettamme on ensinnäkin kulttuurinen ja kulttuurihistoriallinen tutkimusnäkökulma: miten ihmisen ja teknologian suhde on muuttunut toiminnan eri tasoilla? Mitä teknologisen muutoksen ratkaisuja tehdään ja miten muutos koetaan?
Toinen vahvuutemme liittyy yhteisöjen oppimiseen ja työskentelyyn hajautetuissa organisaatioissa: miten teknologiaa käytetään sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa? Miten organisaatiot ottavat uutta teknologiaa käyttöönsä? Miten yhteisöt, ryhmät ja tiimit toimivat virtuaalisissa tiloissa?
Kaikki painopisteet näkyvät suoraan myös oppiaineen opetuksessa: tällä tavoin uusin tutkimus tulee heti käyttöön ja tutkimusta voidaan kehittää edelleen opetuksen avulla.
Teknologisen vuorovaikutuksen tutkimus
Teknologia ei tule jostain ulkopuolelta. Se ei myöskään korvaudu itsestään jollain uudella. Aiemmat teknologiakokemuksemme vaikuttavat siihen, millaista teknologiaa suunnittelemme ja käytämme, mitä siitä keskustelemme ja miten siihen suhtaudumme. Yhtä aikaa olemme keskellä teknologioita ja niiden käyttötapoja. Jo pelkästään kotitalouksistamme tai työpaikoiltamme löytyy monenlaista teknologiaa, joista osa on täysin digitaalisia laitteita, osassa on joitain digitaalisia toimintoja. Tällä painopistealueella tutkitaan, miten eri teknologiat ja teknologiakokemukset linkittyvät toisiinsa? Miten tämä linkittyminen pitäisi ottaa huomioon uusia teknologisia sovellutuksia käyttöönotettaessa ja suunniteltaessa?
Yhteisöllisyyden tutkimus
Emme käytä teknologiaa (yleensä) yksin vaan yhdessä toisten ihmisten kanssa. Nimenomaan useiden digitaalisten viestimien, Internetin ja kännyköiden avulla käyttäjä pyrkii sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Yhteisöllisyys on tullut käsitteenä uudelleen muotiin muun muassa uusia verkkopalveluja, opiskeluympäristöjä ja tiimityökaluja kehitettäessä. Työ-, vapaa- ja koulutusympäristöjen toimiessa laajemmissa maantieteellisissä puitteissa on tärkeää tietää, miten yhteisöllisyys toimii erilaisten ryhmien sisällä ja ryhmien välillä, sekä miten toimintaa voidaan kehittää edelleen.
Digitaalisen kulttuurin yhteisöllisyystutkimus käsittää usein neljä ulottuvuutta, joita ovat tekninen ulottuvuus, organisaation ulottuvuus, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus sekä käyttäjäulottuvuus. Digitaalinen kulttuuri tutkii uuden teknologian käyttöä ja digitaalista viestintää niin työpaikoilla, koulutustilanteissa, kodeissa kuin niiden ulkopuolellakin. Digitaalisen kulttuurin näkökulmasta yhteisöllisyydellä tarkoitamme ihmisten välistä sosiaalista toimintaa, vähintään kahdensuuntaista viestintää, joissa kohtaamiset tapahtuvat erilaisissa tiloissa, esimerkiksi matkapuhelimen tai tietokoneen välityksellä tai kasvokkain. Olennaista on nimenomaan eri käyttötilanteiden keskinäinen vertailu.
Pelikulttuurien tutkimus
Digitaalinen pelaaminen muun muassa tietokoneilla, kännyköillä, konsoleilla ja muilla laitteilla on moninaistunut. Samalla pelaamisen taloudellinen ja kulttuurinen merkitys on kasvanut. Peleillä ja pelikulttuureilla on lisäksi oma historiansa, joka vaikuttaa uusien pelituotteiden suunnitteluun ja käyttöön. Digitaalinen kulttuuri keskittyy tutkimaan pelikulttuurien historiaa ja kehitystrendejä erityisesti käyttäjänäkökulmasta. Pelaajien aiemmat kokemukset vaikuttavat heidän kulutustottumuksiinsa ja nämä kokemukset on otettava huomioon uusia peli- ja oheistuotteita
suunniteltaessa ja markkinoitaessa. Oppiaineessa otetaan huomioon lisäksi digitaalisten pelien suhteet muihin pelaamisen osa-alueisiin, kuten viihdelaitteiden ja lautapelien käyttöön kodeissa ja julkisissa tiloissa.
Tutkimusympäristön esittely
Digitaalinen kulttuuri on osa Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitosta ja samannimistä koulutusohjelmaa Porin yliopistokeskuksessa. Laitoksen pääaineita ovat kulttuuriperinnön tutkimus, maisemantutkimus ja digitaalinen kulttuuri ja sivuaineita kulttuurimatkailu, kulttuurituotannon suunnittelu sekä museologia ja aineellinen kulttuuri. Koulutusohjelma aloitti Satakunnassa syksyllä 2001. Laitoksella on tällä hetkellä (syksy 2007) noin 240 pääaineopiskelijaa. Digitaalisen kulttuurin pääaineopiskelijoita on noin 60. Henkilökuntaa laitoksella on vajaa 30. Digitaalisen kulttuurin henkilöstön muodostavat professori, lehtori ja assistentti. Tämän lisäksi laitoksella on muutamia projektitutkijoita, jotka toimivat erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimusohjelmissa. Näissä tutkimusprojekteissa ovat (ja ovat olleet) rahoittajina mm. Suomen Akatemia, Tekes ja EU.
Panostamme opetuksessa tieteellisen tiedon soveltamiseen
Laitoksen opetus on uudenlaista verrattuna perinteiseen humanistiseen koulutukseen. Koulutusohjelma painottaa vankan tieteellisen koulutuksen lisäksi käytännönläheisyyttä ja tiedon soveltamista. Opiskelija saa jo koulutuksen alkuvaiheessa kontakteja työelämään tehdessään
harjoitustöitä yhteistyössä eri alojen yritysten ja organisaatioiden kanssa. Kirjatenttien lisäksi opintosuorituksina tehdään esseitä, esitteitä, näyttelyitä, videoita, WWW-sivuja ja ympäristöselvityksiä. Opetus toimii vuorovaikutuksessa tieteellisen tutkimuksen kehittämisen kanssa.
